Viimeisen 10 vuoden aikana musta on tullut todella tunteellinen ihminen. Musta on tullut äärettömän herkkä ja ujo mutta samalla äärettömän temperamenttinen. Valitettavan usein mun herkkyteeni on leimattu kitinäks, ujous on leimattu törkeydeks ja temperamentti veemäisyydeks. Siksi en edes tiedä, onko nää niitä mun hyviä vai huonoja puolia.

Herkkä puoleni on aika vahvasti esillä. Itken aika usein, niin hyvien että huonojen asioiden takia. Tänään näin kadulla vanhuksen joka jakeli joitakin kirkon esitteitä ja multa pääsi itku koska se oli jotenkin surullisen näköistä. Iltaisin itken yksinäisyyttäni koska yksin ollessa on aikaa miettiä menneisyyden vääryyksiä. Itken onnesta jos näen koiranpennun tai jos ystävilleni tapahtuu jotain hyvää.

Ujouteni on välillä aika lamaannuttavaa. Sitä ei voi ymmärtää jos ei ole itse ujo. Jos kohtaan jonkun ihmisen ensimmäistä kertaa johon pitäisi tehdä vaikutus, esim. työhaastattelu tai puolison kavereiden/perheen tapaaminen, mietin mielessäni monta kertaa että miten kannattaisi esitellä itsensä ja mitä pitää sanoa ja mitä ei saa missään nimessä sanoa. Se aiheuttaa mulle ihottumaa, hengenahdistusta ja joskus jopa paniikkikohtauksia. Ujouteni johtuu täysin kiusaamisesta. Kiusaamisen takia pelkään, että nämä uudet tuttavat nauravat mulle tai haukkuvat mua. Monta reissua ja tilaisuutta oon ujouteni takia jättänyt välistä. Seurustelemaankin aloin ensimmäistä kertaa 20 vuotiaana, koska pelotti aina niin paljon, että ekojen treffien jälkeen en vaan enään vastannut viesteihin. Siksi mun ujous monta kertaa luokitellaan törkeydeks tai että olen tylsä.. Mutta mä en vaan yksinkertasesti saa sanaa suusta ulos koska pelkään että sanon jotain tyhmää ja kaikki nauraa mulle.

Temperamenttia multa löytyy myös. Se johtaa usein ylilyönteihin, koska teen nopeita johtopäätöksiä ja kärpäsestä härkäsen. Teen ne johtopäätökset sen perusteella, mitä olen kokenut. Ei ne kuitenkaan mitään tuulesta temmattuja ole. Mutta mun ylilyönnit on välillä todella pahoja, koska en yleensä kuuntele sen toisen selitystä koska olen jo päässäni vakuuttanut itselleni kaikkien ajatusteni ja epäilysteni olevan totta. Saatan olla kohtuuton sanoissani, silloin kun kiehahdan. Tosin ne puuskat menee ohi aina tunnissa, ellei allekin. Mun temperamentti ei kuitenkaan ole veemäisyyttä, vaan sitä että puolustan itseeni. Koska mua ei oo oikein koskaan kukaan puolustanut niin mun on pakko suojella itseeni.

Kaikki nämä luonteenpiirteet on vaikuttanut suuresti suhteeseeni, enkä aina tiedä että hyvällä vai pahalla tavalla <3