Itselleen on niin kovin vaikea antaa anteeksi. 

Minulla on ollut todella paljon vaikeuksia mustasukkaisuuden kanssa. Olin aivan liian mustis pelkistä miehen naispuoleisista kavereistakin. Kuitenkin edellisestä suhteesta viisastuneena päätin ottaa tuumasta toimeen.

Tässäkin suhteessa on ollut uskottomuutta. Kun tämä selvisi minulle menin terapiaan asap. Siitä oli todella paljon hyötyä! Opin näkemään toisen kannan asioissa ja opin että jokainen reagoi omalla tavallaan niihin menneisyyden haamuihin. Toiset pettävät ja toisista taas tulee liian mustasukkaisia. Minun mielestäni kumpikin on suhteelle yhtä myrkyllistä. Sen tajuttuani oli helppo antaa anteeksi uskottomuus sillä koin omat virheeni paljon suuremmiksi.

Vaikka olen muuttunut, en ole vieläkään antanut itselleni anteeksi sitä että käyttäydyin mustasukkaisesti. Vaikka olen sen toiselta saanut anteeksi, huomaan ettei hän silti täysillä luota muutokseeni. Huomaan että hän edelleen olettaa minun suuttuvan kaikesta ja se tuntuu pahalta. Mutta se on myös täysin ymmärrettävää. Se vain välillä lannistaa että mitä jos olenkin vain kuvitellut että olen muuttunut. Tahtoisin vain että hän on oma itsensä eikä pelkää riitoja... Tiedän olevani tunteikas. Olen yrittänyt kitkeä ne huonot puolet pois terapiassa ja kaikenmaailman itse oppailla. En kuitenkaan halua muuttua täysin eri ihmiseksi..

Kysymykset "suutuiks" "ethän suuttunu" tuntuu raskailta kun en ole mitään suuttumisen merkkejä kokenut tai näyttänyt. Se tuntuu hänestä varmaan samalta kun kysyn "petitkö?". Välillä turhaudun siihen koska tuntuu että kaikki tekemäni työ terapiassa on mennyt hukkaan. Toivoisin hänen luottavan siihen että jos suutun niin kerron sen kyllä. Aivan niinkuin hänkin turhautuu minun epäilyihin.

Luottamuksen voi pettää niin monella tapaa. Me olemme molemmat tehneet sen. Minun onkin siis hyväksyttävä se että hän ei vielä täysillä luota muutokseeni. Uskon että pystyn antamaan itselleni anteeksi vasta kun koen että hänen luotto minuun on palannut. Ja tämä aika minun on hänelle suotava <3